Uusia ratoja

Lajin harrastaminen ei jäänyt vain alkuinnostukseen, vaan kävimme Tuusulan radalla joka päivä. Suomen kesä on onneksi niin mahtava, että valoa riittää iltamyöhäiseen asti. Harjoittelimme heittoja radalla ja kun emme olleet radalla, katselimme erilaisia tekniikkavideoita, että miten sitä kiekkoa kuuluu heittää. Oman heittotekniikan löytämiseen meni monta viikkoa ja pikkuhiljaa kiekko alkoi jo liitämään pidemmälle ja suoraan. Uskalsimme lähteä kokeilemaan muitakin lähiseudun ratoja, kuten Järvenpään ja Keravan Keinukallion ratoja. Näistä radoista Tuusula on kuitenkin meidän suosikkimme, koska väylät ovat hoidettuja ja haastettakin löytyy. Keinukallion rataa kokeilimme kesäkuussa ja silloin heinikot olivat niin korkeita, että kiekkojen löytäminen pusikosta oli lähes mahdotonta. Harmi, koska ratana tämä voisi olla ihan hyvä, mutta hoitamattomana pelaaminen jäi vain tähän yhteen kertaan. Tavoitteena on heti ensi keväällä 2013 käydä pelaamassa rata, kun heinät eivät ole vielä ehtineet kasvaa. Järvenpään Vanhankylänniemen rata on ihan OK, mutta sielläkin alueen muut käyttäjät eivät välttämättä hahmota pelialueita. Esimerkiksi koiraharrastajat olivat kerran pystyttäneet agilitykenttänsä suoraan frisbeegolf väylälle. Tämän takia olemme pelanneet radan vain pariin kertaan. Olimme harrastaneet frisbeegolfia muutaman viikon, kun teimme ensimmäisen pidemmän pelimatkan Sappeelle.  En itse edes omistanut silloin vielä minkäänlaista heittotekniikkaa, mutta koska rata oli pitkä (21 väylää) heittoja sai toistettua mukavasti. Rata oli hieno ja vaikea aloittelijoille, mutta saimme silloin pelata kahdestaan. Tämä oli yllätys meille, sillä olimme tottuneet Tuusulan radan korkeaan käyttöasteeseen. Sappeen radan pelaajat olivat varmastikin hyttyset karkoittaneet. Niitä oli paljon!!! Meinasimme jo luovuttaa, koska hyttyset olivat syödä meidät eläviltä, kunnes polulla oli hyttysmyrkkyspray jossa oli vielä tavaraa jäljellä. Tämä oli mahtava löydös ja pelasti meidät luovuttamiselta!!